Antti Heikkilä kirjoittaa Suomen lääkäreistä ja terveydenhuollosta näin:

”Suomessa on paljon osaavia huipputason lääkäreitä. Valitettavasti moni on siirtynyt yksityissektorille koettuaan, etteivät he voi toteuttaa osaamistaan yleisellä puolella. Tämä on osaltaan romuttumassa hurjaa vauhtia koko järjestelmää. Perusterveydenhoito on jo nyt rappiotilassa. Kyse ei ole lääkäreiden määrästä, vaan osaamisesta. Lisenssi ei takaa mitään. Tarvitaan ainakin 10 vuotta rankkaa kliinistä työtä ennen kuin alkaa ymmärtää, mistä on kysymys. Tätä professorit taas eivät ymmärrä, sillä heillä ei ole kliinistä kokemusta.

Osaajien valuessa muualle jäljelle ovat jääneet osaamattomat mekaanisesti hoitosuosituksia noudattavat lääkärit. Tämä sakki rikkoo potilaslakia suruttomasti. Potilaita pakotetaan lääkityksiin, joita he eivät halua. Monia potilaita on jopa kielletty tulemasta terveyskeskukseen, elleivät he noudata lääkärin pakkomielteitä lääkkeistä. Lääkäreille ei saa aikoja kuin viikkojen tai kuukausien päästä. Myös lääkäreidenkin oikeuksia rajoitetaan, mistä taas potilaat kärsivät. Kirjoitin MRI-lähetteen potilaalle, joka asuu Lohjalla. Lohjan terveyskeskus ei hyväksynyt lähetettä vaan lähetteen pitäisi tulla HUS:in ortopedilta. Näin ihmisiä pompotellaan, ja asiat eivät etene. Vakuutusyhtiötkin rajaavat lääkäreiden ja potilaiden oikeuksia valita vapaasti. Vakuutusyhtiöt ovat tehneet yhteistyösopimuksia yksityisten lääkäriasemien kanssa. Muiden lääkärien hoidot eivät kelpaa. Erikoista, sillä potilaat ovat maksaneet vakuutuksen juuri sitä varten, että voivat valita lääkärinsä. Potilaiden pompottamiseen on alettu onneksi kiinnittää huomiota.

SOTE on täysin idioottimainen projekti nykyisessä tilanteessa. Järjestelyn kohteena olevan organisaation osaamisen taso on romahtanut. Pitäisi antaa täydet valtuudet organisaation sisältä niille, jotka osaavat ja kuunnella heitä. Poliitikot ovat sotkeutuneet asiaan, mistä heillä ei ole mitään käsitystä. Soppaa sekoittavat myös eri alojen professorit, jotka hamuavat etuja itselleen ja ryhmilleen. Sairaanhoidon toiminnan tehostamien on yksinkertainen tehtävä, kun väestöpohja on selvä. Tiedetään suhteellisen tarkkaan, mitä sairauksia on odotettavissa ja kuinka paljon. Tässä mielessä yhteiskunta on järjestyksessä, kun taas organisaatio on sekaisin, eikä kykene reagoimaan oikein todellisuuden vaatimuksiin vaan elää jossakin keinotodellisuudessa. Tiedän monia kirurgeja, jotka selvittäisivät potilasjonot tuossa tuokiossa, jos he vain saisivat siihen mahdollisuuden. Koko terveydenhoito pitäisi myllertää ja johtoon pitäisi määrätä yksi huipputason yritysjohtaja pulinat pois- periaatteella. Ehdotan Pekka Ala-Pietilää. Siten, kun järjestys löytyisi ja turhat rönsyt leikattaisiin pois, löytyisivät puuttuvat miljardit helposti. Sairaudenhoidossa ei ole kyse mistään politiikasta vaan ongelmista, jotka vain asiantuntijat voivat ratkaista. Yksinkertaisesti kysymys on työstä, joka pitää tehdä vähän samaan tapaan kuin tien vetäminen korpeen.

Kun Sipilä asettele erilaisia hallitukseen pääsyn ehtoja puolueille, voisi hän kertoa, jatkuuko Puskan terveyspoliittinen linja Kepun suojelussa. Puskahan on pääasiallisesti vastuussa terveydenhoidon nykytilasta. Puska on juuri niitä, jotka ovat myllertäneet koko terveydenhuollon. Kun minä aloitin nämä työt, niin silloin etusijalla oli potilas ongelmineen, joita lääkäri sitten yritti ratkaista. Sitten kaikki käännettiin päälaelleen. Alettiin puhua riskitekijöistä, joita alettiin hoitaa. Niin täysin terveet ihmiset tehtiin potentiaalisesti sairaiksi. Heitä sitten lääkittiin ainoana perusteena lääketehtaiden manipuloimat tilastot. Sana ”terveydenhoito” on sinänsä oksimoroni, sillä sairauksia hoidetaan ja terveys on jotain, jota ylläpidetään. Edellisen tekee toinen toiselle ja jälkimmäinen on jotain, mistä jokaisen tulisi itse olla vastuussa, mutta siitäkin on tehty jotain mitä joku tekee toiselle tai on mahdollista vain ostamalla jotain mikä on luokiteltu terveelliseksi. Sana terveydenhoito huoltoyhteiskunnan poliitikkojen luoma illuusio. Minä hoidan sinut, kunhan äänestät minua. Sanat terveys ja hoito eivät kuulu yhteen.

Kaikki tämä on johtanut siihen, että ainoastaan potilaan laboratorioarvoilla on merkitystä. Vointi on sivuseikka. Olen tavannut satoja potilaita, jotka valittavat, ettei heitä kuunnella. Lääkkeiden sivuvaikutukset tekevät ihmisten elämän helvetiksi. Tämä ei näy tilastoissa, koska lääkärit eivät raportoi asiasta. Miksi raportoisivat, kun eivät edes kuuntele potilasta. Huomattava osa potilaista lopettaa lääkitykset kertomatta sitä lääkäreille. Ne, jotka kertovat, lähes automaattisesti haukutaan. Potilaan palaute on lääkärille sietämätöntä kestää. Olen siksi neuvonut potilaita suhtautumaan lääkäreihin kuin lapsiin, joille pitää kertoa vain mukavia juttuja, jotta heidän maailmankuvansa ei järkyttyisi. (Lähde.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s