1. Maija Haavisto kroonisesta väsymysoireyhtymästä

 

Kattava lista oireista löytyy tästä.

Krooniseen väsymysoireyhtymään on tehokas lääke LDN, low dose naltrexone eli matala-annoksinen naltreksoni. (Lähde)

LDN on vielä kokeellinen lääke, joten kaikki lääkärit eivät sitä määrää. Lisätietoa LDN:stä, jota voidaan käyttää monen muunkin sairauden hoitoon, löytyy tämän sivun alalaidasta kohdasta 3.

 

2. Tohtori Tolonen kroonisesta väsymysoireyhtymästä

 

Päivitetty 14.6.2014

Krooninen väsymysoireyhtymä on itsepintainen ja masentava tila, joka kohtaa niin (yli 11-vuotiaita) lapsia kuin aikuisiakin. Lääkärit ovat tähän asti vähätelleet tautia, koska tavanomaiset laboratorio-, röntgen- ja muut tutkimukset eivät paljasta mitään normaalista poikkeavaa. Niinpä on uskottu, että vika on potilaan ”korvien välissä” tai että potilas on kverulantti, joka satuilee oireita saadakseen joitakin korvauksia tai muita etuja. Tauti sekoitetaan usein masennukseen ja sitä hoidetaan väärin. Aivojen kuvausten ja rasvahappoanalyysien perusteella kyseessä on aivosairaus, joka voi mahdollisesti olla viruksen aiheuttama. Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee taudin aivosairauksien ryhmään. Koska aivoissa myllertävät krooninen matala-asteinen tulehdus (neuroinflammaatio sekä hapetus- ja niotrosatiiviset stressit, tilaa voidaan hoitaa menestyksellisesti tietyin ravintolisin, mm. berberiinillä, karnosiinilla, ubikinonilla, sinkillä ja kalaöljyllä (E-EPAlla).

Oireyhtymä tunnustettiin omaksi taudikseen vasta 1980-luvulla, ja Englannissa CFS-diagnoosi asetettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1996. Siellä taudista käytetään nimityksiä Myalgic encephalitis (ME), Chronic Fatigue Syndrome jaSyndrome X. Tauti muistuttaa monessa suhteessa fibromyalgiaa. Erään tutkimuksenvalossa krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia ja keskittymisvaikeudet kulkevatkin usein käsi kädessä. Fibromyalgiaa ja kroonista väsymysoireyhtymää potevien selkäydinnesteestä on löydetty 20 poikkeavaa valkuaisainetta, proteomia (BMC Neurology 2005). Siksi on ymmärrettävä, että samat itsehoito-ohjeet auttavat usein kaikissa kolmessa oireyhtymässä.

”Lääkärit eivät osaa hoitaa kroonista väsymystä oikein”
Näin otsikoi British Medical Journal aihetta koskevan kirjoituksensa. Kanadalaiset lääkäritutkijat ovat samaa mieltä: Lääkärit sekoittavat väsymysoireyhtymän masennukseen ja hoitavat sitä väärin (lue lisää). Uusien tutkimusten mukaan tilaa voidaan lievittää ravintolisillä, joista tehokkaita ovat muun muassa berberiini, B- ja D-vitamiinit, magnesium, ubikinoni, E-EPA ja maitohappobakteerit.

Vuotava suoli -soireyhtymä
Ubikinoni ja krooninen väsymysoireyhtymä
Ruotsalaistutkimus: Probiootit voivat lievittää
Kanadalaistutkimus probiooteista

Mikä on krooninen väsymysoireyhtymä?

Tätä vaivaa on kutsuttu monilla eri nimillä, muun muassa virustaudin jälkeinen väsymys (postviral fatigue), neurastenia, Epstein-Barr-virustulehdus, myalginen enkefaliitti (Myalgic Encephalitis, ME), Yuppies disease, jne. Nykynimitys on englanniksi CFS (Myhall ym. 2009).

Yhdysvaltain Center of Disease Control (CDC) määrittelee oireyhtymän seuraavasti: “Itsepintainen selittämätön väsymystila, joka ei poistu lepäämällä ja joka heikentää huomattavasti työkykyä ja sosiaalista kanssakäymistä ja henkilökohtaisia aktiviteetteja” (The presence of unexplained persistent fatigue that is not relieved by rest and that results in a substantial reduction in occupational, social, and personal activities.)

CFS kehittyy ihmisen altistuttua infektioille, neurohormonaalisille tekijöille, immuunijärjestelmän häiriötiloille, hapetusstressille ja/tai psyykkiselle stressille. Perinnöllinen alttius on usein mukana kuvassa. Uusi tutkimus vahvistaa käsitystä taudin biologisesta alkuperästä, jota selvitetään vilkkaasti: vika näkyy mm. potilaan geeneissä, valkosoluissa ja mitokondrioissa. Mitokondrioiden ulko- ja sisäkalvoja voidaan varjella nauttimalla E-EPAa, jolloin mitokondriot eivät vuoda ja ne kykenevät tuottamaan normaalisti energiaa.

Britannian Medical Research Council on julistanut CFS:n tutkimuksen painopistealueeksi, sillä Britanniassa arvioidaan olevan 240 000 ja Yhdysvalloisssa yli 500 000 tästä vaivasta kärsivää ihmistä. Sitä esiintyy yli 11-vuotiailla lapsillakin, ja tila haittaa suuresti koulunkäyntiä ja oppimista (lue lisää).

Oireita

Potilaalla on epämiellyttävä ja uuvuttava väsymys, vaikka hän nukkuisi paljon. Muina oireina voi olla infektioita, lihas- ja nivelkipuja, päänsärkyä, keskittymisvaikeutta, ahdistusta, masennusta ja huonomuistisuutta. Koska kaikki nämä oireet voivat johtua myös muista syistä, tarvitaan perusteellisia tutkimuksia mahdollisten vakavien, muulla tavalla hoidettavien sairauksien poissulkemiseksi. CFS:n toteamiseksi ei ole olemassa mitään spesifistä testiä tai koetta, joten diagnoosiin päädytään poissuljennan avulla. Hoitamattomana tauti jatkuu keskimäärin 4–5 vuotta. Tautia potevien keskimääräinen elinikä on vain 58,7 vuotta, kun muu väestö elää keskimäärin 83,1 vuotta, ilmenee uudesta raportista.

Mistä CFS johtuu?

Kukaan ei tiedä varmasti, mistä tauti johtuu ja kuinka se syntyy. Sen voi laukaista virusinfektio, yksipuolinen ruokavalio tai stressi. Vuonna 2009 Lombardin työryhmä kirjoitti johtavassa tiedelehdessä (Science), että kahdella kolmesta CFS-potilaasta on todettu retroviruksen vasta-aineita, kun terveillä verrokeilla se on ollut vain 3,7 prosentilla. Raportti on aiheuttanut kiivaan väittelyn siitä, onko löydös aito, vai onko se mahdollisesti laboratoriossa tehty virhe. Toisin sanoen, onko taudin syynä retrovirusinfektio vai ei (Weiss 2010).Yhtäältä runsas antibioottien sekä särky- ja tulehduslääkkeiden käyttö voi altistaa taudille. Toisaalta CFS voi iskeä yhtä hyvin täysin terveeseen ja hyväkuntoiseen kuin huonokuntoiseenkin ihmiseen. Taudin yhdeksi syytekijäksi on paljastunut geenivirhe.

Belgialainen neurospykiatrian professori Michael Maes kehitti teorian, jonka mukaan kroonisessa väsymysoireyhtymässä vallitsee krooninen matala-asteinen tulehdus sekä haperus- ja nitrosatiiviset stressit. Nämä tiedot ovat avanneet uusia hoitomahdollisuuksia ravintolisillä.

Geenivirhe voi olla taudin syynä

Aivojen kuvantamismenetelmät

Kroonista väsymysoireyhtymää on tutkittu mm. Lontoossa Hammersmithin yliopistosairaalassa psykiatri Basant K. Purin johdolla. Professori Puri toimii klinikan MRI-yksikön johtajana ja on tehnyt uraa uurtavaa työtä kuvaamala psykiatristen potilaiden aivoja. Kuvantamismenetelmät (funktionaalinen magneettiresonanssi eli fMRI) ja neurospektroskopia ovat paljastaneet muutoksia aivojen rakenteissa – lateraalikammioiden laajenemaa. Se on merkkinä aivokudoksen tuhosta. Samat tutkijat ovat havainneet myös poikkeavuutta aivojen rakenteissa ja toiminnoissa (lue lisää).

Potilaiden hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akselin (HPA-akselin) hormonit ovat usein epätasapainossa, osoittaa uusi tutkimus. Professori David Horrobinin tutkijaryhmä on osoittanut ensimmäisenä mailmassa, että etyyli-EPA (E-EPA) voi korjata hormonitasapainoa, jolloin stressioireet lievittyvät. Nyttemmin myös eräät huippupsykiatrit ovat tutkineet HPA-akselin häiriöiden merkitystä psyykkisissä häiriöissä. Heidän havaintonsa tukevat Horrobinin käsityksiä (lue lisää).

Purin työryhmä on osoittanut, että E-EPA-hoito voi palauttaa potilaan tuhoutunutta aivokudosta ja samalla parantaa oireita. E-EPA korjasi aivojen rakenteen ja poisti oireet naiselta, joka oli potenut kroonista väsymystä yhtäjaksoisesti kuusi vuotta. Mikään lääkehoito ei ollut auttanut. Hänen aivonsa kuvattiin ennen E-EPA-hoidon alkua ja 16 viikkoa myöhemmin. Alussa lateraaliset aivokammiot olivat suurentuneet, mutta 16 viikossa ne normaalistuivat (lue lisää).

E-EPA stimuloi uusien kantasolujen syntyä aivoissa, mikä selittää kuvissa tapahtuneet muutokset, sanoo professori Puri The Timesin haastattelussa. Hän on havainnut myönteisiä muutoksia aivojen rakenteissa myös masentuneilla ja skitsofreenisillä potilailla, jotka ovat saaneet pitkään E-EPAa. Puri suosittaa E-EPAa 1 g/vrk ensisijaiseksi hoidoksi krooniseen väsymykseen ja 2 g/vrk masennukseen.
Lue Purin haastattelu

Tulehdussytokiinit

Uusien tutkimusten mukaan CFS on tulehdustila, jossa potilaan veren tulehdussytokiinit (interleukiinit ja isoprostaanit) ovat koholla (Clin Diagn Lab Immunol. 2005). Ne heikentävät muistia ja aiheuttavat väsymystä, letargiaa (voimattomuutta) ja insuliiniresistenssiä. Tutkimusten mukaan karnosiini ja E-EPA vaimentavat tulehdussytokiinien aktiivisuutta (lue lisää), joten näitä lisäravinteita tulisi käyttää väsymysoireyhtymän itsehoitoon.

E-EPA vastustaa tulehdussytokiineja monella tavalla. Se tuottaa elimistössä hyviä E3-sarjan prostaglandiineja (PGE3) ja F3-sarjan isoprostaaneja ja lisäksi se vaikuttaa myönteisesti hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-akselin hormoneihin. Tämä vaikutusmekanismi selittää sitä, että E-EPA ehkäisee mm. stressiä, muistin heikkenemistä ja masennusta. E-EPAlla on saatu hyviä vaikutuksia myös anoreksiassa. Karnosiini puolestaan vaimentaa erityisesti tulehdussytokiinia nimeltään interleukiini 8 (IL8).

Tulehdus on kaikkien kroonisten tautitilojen syytekijänä

Vuotavat mitokondriot syynä heikkoon sydämeen
Sydänlääkäri Arnold Peckermanin työryhmä (VA Medical Center in East Orange, N.J.) osoitti ensimmäisenä, että kroonista väsymysoireyhtymää potevien henkilöiden sydämen – erityisesti vasemman kammion – toiminta on normaalia heikompaa. Terveen ihmisen sydän pumppaa minuutissa 5–7 litraa verta, CFS-potilaan vain ehkä 3,5–5 litraa/minuutti. Potilailla on usein myös sydämen rytmihäiriöitä (tykytyskohtauksia) ja tavallista alhaisempi verenpaine. Yhtenä ilmeisenä syynä sydämen heikkoon pumppauskykyyn on sen lihassolujen mitokondrioiden vauriot. Ne puolestaan johtuvat muutoksista mitokondrioiden sisä- ja ulkokalvojen rasvahappojen koostumuksessa. E-EPA korjaa niitä parhaiten. Toisaalta karnosiini ja ubikinoni lisäävät mitokondrioiden energiantuotantoa, josta hyötyy paitsi sydänlihas myös koko ihminen.

Englanninkielinen raportti

Vasoaktiiviset neuropeptidit

Uudehkon teorian mukaan fibromyalgia on autoimmuunitauti, jossa vasoaktiivisilla neuropeptideillä on suuri merkitys. Vasoaktiiviset neuropeptidit – vasoactive intestinal peptide (VIP) ja pituitary adenylate activating polypeptide (PACAP) – kuuluvat sekretiini/glukagoni-superperheeseen ja ne toimivat hormoneina, immuunivasteen säätelijöinä ja neurotrofisina yhdisteinä. Ne säätävät verenvirtausta, lämpötaloutta sekä muistia ja keskittymiskykyä. Ne toimivat asetyylikoliinin apuaineina hermosignaalien välityksessä ja ne hillitsevät tulehdusta ja sitä aiheuttavia sytokiineja. Vasoaktiivisten neuropeptidien vajaus heikentää elimistön tasapainoa eli homeostaasia. Fibromyalgia voi kehittyä, kun immuunijärjestelmä menettää kykynsä reagoida normaalisti vasoaktiivisiin neuropeptideihin. Silloin kudoksiin ilmaantuu ylimäärin tulehdssytokiineja, erityisesti kuormittavan liikunnan tai vamman seurauksena. Sytokiinit saavat aikaan poikkeavan vasteen tietyissä vasoaktiivisissa neuropeptideissä. Teoria sopii hyvin siihen käytännön kokemuksen, mitä potilailla on sytokiineja vaimentavista ravintolisistä, karnosiinista ja E-EPAsta.

Isoprostaanit

Kroonista väsymysoireyhtymää potevien henkilöiden aivoissa ja muissa kudoksissa syntyy liikaa myrkyllisiä isoprostaaneja ravinnon arakidoni- ja dokosaheksaeenihapoista (Kennedy ym. 2005). Suomalaisilla niiden syntyyn vaikuttaa liian suuri omega-6-rasvahappojen saanti rypsiöljystä ja levitteistä suhteessa omega-3:n saantii kalasta. E-EPA ja karnosiini estävät haitallisten isoprostaanien muodostusta ja vaikutusta hermostossa, mikä selittää potilaiden kokemia näiden ravintolisien edullisia vaikutuksia. Karnosiinilla on muutenkin tervehdyttävä vaikutus, kuten seuraavasta kappaleesta käy ilmi.
Suomalaisten lasten ja nuorten aikuisten AA/EPA-suhde

Karnosiinin merkitys

Karnosiini on normaalisti ihmisen lihaksistossa oleva proteiini, dipeptidi, jolla on monia tehtäviä elimistössä. Jo 1950-luvulla venäläinen fysiologi Sergei Severinosoitti, että se puskuroi tehokkaasti maitohappoa. Karnosiinista saattaa olla huomattavaa hyötyä väsymysoireyhtymän lihasoireiden ehkäisyssä ja hoidossa.

Virus saattaa pesiytyä potilaan lihaksistoon ja aiheuttaa siellä toiminnallista haittaa. Se ärsyttää veren makrofagisoluja erittämään tulehdussytokiineja, muun muassa IL8:aa. Tohtori R. J. M. Lanen työryhmä Lontoon Imperial Collegessa otti koepalan 48 potilaan ja 29 terveen verrokin lihaksesta. Joka 5. potilaan lihaksen RNA:sta löytyi enterovirusta, verrokeista ei keneltäkään. Lisäksi koehenkilöille tehtiin kuntokoe ergometrillä. Siinä väsymysoireyhtymän potilaista suurella osalla kertyi tavallista enemmän maitohappoa lihaksiin (lue abstrakti). Karnosiini estää IL8:n aktiviteettia, kuten edellä jo oli puhe.

Toiseksi, karnosiini estää lihasten sokereiden ja valkuaisaineiden patologista reaktiota, jota kutsutaan nimellä glykaatio tai glykosylaatio. Siinä sokerit ja proteiinit reagoivat keskenään, jolloin syntyy haitallisia ristisidoksia. Ne heikentävät lihasten toimintaa ja jäykistävät ja vanhentavat niitä.

Karnosiini vaikuttaa myös keskushermostossa (HPA-akselin hormoneissa), jossa se ehkäisee stressiä, ahdistusta, ärtymystä, suuttumusta ja aggressiivisuutta. Karnosiini suojaa aivosoluja kaikenlaisilta haitallisilta muutoksilta. Siksi monet tutkijaneurologit kutsuvatkin karnosiinia neuropeptidiksi.

Kun aivojen karnosiinipitoisuus vähenee – kuten meille kaikille käy iän myötä – aivot altistuvat vaurioille. Karnosiini muuttuu aivoissa homokarnosiiniksi, joka ehkäisee epilepsiaa ja tuottaa hermojen välittäjäainetta, jota kutsutaan nimellä gamma-aminovoihappo (GABA). Se ehkäisee muun muassa ahdistusta, stressiä, masennusta ja paniikkihäiriötä.

Karnosiinin nauttiminen ravintolisänä (800–1200 mg/vrk)on siten suositeltavaa kaikille ikääntyville ihmisille, mutta erityisen tärkeää se näyttää olevan kroonista väsymysoireyhtymää ja fibromyalgiaa poteville henkilöille.

Yksilöllistä hoitoa

Koska jokainen CFS-potilas on yksilöllinen tapaus, jokin tietty hoito voi auttaa yhtä, mutta ei välttämättä toista. Ellei yksi hoitokeino auta, kannattaa kokeilla toisia, kunnes apua löytyy.

Monipuolinen ruokavalio ja sitä täydentävät lisäravinteet ovat kuitenkin kaikille tärkeitä. Vältä liikaa kahvia, alkoholia, sokeria ja valkoista leipää. Syö mieluummin ruisleipää, runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Kevyt kuntoliikunta on hyväksi, jos vain jaksat harrastaa sitä. Väkisin ei pidä rehkiä. Kuuntele elimistöäsi. Lepää, jos tunnet tarvitsevasi lepoa.

Akupunktio auttaa monia CFS-potilaita, mutta hoitokertoja saatetaan tarvita useita. Jotkut ottavat akuhoitokuurin muutaman kerran vuodessa. Jotkut saavat apua homeopatiasta, jotkut taas magneeteista.

Musiikin kuuntelu voi lievittää huomattavasti kroonista kipua ja masennusta kertoo tutkimus (Journal of Nursing 2006)

Ravintolisät

Ota päivittäin D-vitamiinia 100 mikrogrammaa (µg), karnosiinia (400–800 mg/vrk), E-EPAa (1.000 mg/vrk), berberiiniä (1-1,5 g), magnesiumia (350 mg ja mielellään myös foolihappoa, B6- ja B12-vitamiineja) ja ubikinonia (Q10, 100 mg/vrk). Ne vähentävät TNF-alfan ja muiden tulehdussytokiinien haittavaikutuksia elimistössä ja auttavat mitokondrioita tuottamaan energiaa ja antamaan ”virtaa”. Karnosiinista on usein merkittävää apua, koska se eliminoi lihasten maitohapon väsyttävän vaikutuksen, kuten yllä olevasta linkistä ilmenee. Pre- ja probiottien yhdistelmä (synbiootti) voi tuoda dramaattisen avun.

Tutkimus: Potilaan rasvahapot ovat epätasapainossa

(Lähde)

3. LDN

 

Pieniannoksinen naltreksoni (low dose naltrexone eli LDN) on jossain määrin kokeelliseksi luettava hoito, jossa reseptilääkenaltreksonia käytetään vain noin 1/10:ssa normaaliannoksesta. Sillä on hoidettu autoimmuunisairauksia, muita immuunijärjestelmänsairauksia, neurologisia sairauksia, joitain kroonisia infektioita ja jopa joitain syöpiä. Sitä on käytetty erityisesti MS-taudin ja HIV-infektion hoidossa. LDN:nä tunnetun hoidon kehitti neurologian erikoislääkäri, professori Bernard Bihari jo 1980-luvun puolivälissä.

Viime vuosina hoidon suosio on kasvanut voimakkaasti, siitä on julkaistu yhä enemmän tutkimuksia lääketieteellisissä julkaisuissa sekä järjestetty konferensseja vuosittain.

Vaikutusmekanismi

Vaikkakin hoito luokitellaan kokeelliseksi, sille on tieteelliset perusteet. Hoito pohjautuu teoriaan, jonka mukaan ko. sairauksissa elimistö tuottaa liian vähän tiettyjä opioidipeptidejä, joilla on tärkeä rooli immuunijärjestelmän toiminnassa. Naltreksoni on opioidiantagonisti, jota on käytetty päihdevieroituksessa vuosikymmenten ajan. Se salpaa elimistön opioidireseptoreita ja sitä käytetään yleensä vähintään 50 mg päiväannoksella.

LDN-hoidossa annostus on kuitenkin vain 3-5 mg päivässä, jolloin opioidireseptorit salpautuvat vain lyhyeksi aikaa ja tämä ilmeisesti stimuloi kehoa erittämään enemmän betaendorfiinia ja enkefaliineja, joiden on osoitettu mm. lisäävän luonnollisten tappajasolujenmäärää.[1] Lisäksi naltreksoni salpaa toll-like-reseptori-4:ää (TLR-4), jolla on tärkeä rooli tulehdusreaktiossa.[2] LDN:n on esitetty vähentävän oligodendrosyyttien apoptoosia vähentämällä peroksinitriitin tuotantoa, mikä puolestaan estää glutamaatin neurotoksisuutta.[3] Peroksinitriitti on yhdistetty mm. MS-tautiin ja krooniseen väsymysoireyhtymään.[4]

Endorfiiniteoriasta ja pienten naltreksoniannosten vaikutuksista koe-eläimiin on varsin paljon tutkimusnäyttöäkin, mutta itse LDN:n tutkimus on vasta alkamassa. Vuoden 2007 alkupuolella julkaistiin lupaava tutkimus LDN:n käytöstä Crohnin taudin hoidossa.[5] Peräti 89 % tutkimuksen potilaista hyötyi lääkkeestä. Hyvin samanlaisia tuloksia saatiin vuonna 2011 julkaistussa kaksoissokkoistetussa jatkotutkimuksessa: 88 % hyötyi hoidosta (40 % lumeryhmässä) ja 33 % pääsi remissioon (8 % lumeryhmässä).[6]

LDN:n käytöstä on julkaistu tutkimuksia myös mm. fibromyalgiassa[7], sklerodermassa[8] ja HIV-infektiossa.[9] [10] Kaksoissokkoistettu jatkotutkimus LDN:stä fibromyalgiassa on valmistunut, mutta sen tuloksia ei ole vielä julkaistu.

LDN:ää pidetään usein immunostimulanttina, joten sen käyttö autoimmuunisairauksissa voi vaikuttaa nurinkuriselta, jopa vaaralliselta. Takana on kuitenkin rationaalinen teoria, jonka mukaan autoimmuunisairauksissa kyse ei olekaan immuunijärjestelmän liikatoiminnasta kuten aiemmin oletettiin, vaan enemmänkin vajaatoiminnasta, joka sekoittaa immuunijärjestelmän toimintaa. Tämä teoria on saamassa jalansijaa tieteellisessä yhteisössä ja sitä tukee myös LDN:n soveltuvuus kyseisten sairauksien hoitoon.

Immunoterapian käyttö syöpähoidoissa ei ole sen sijaan mitään uutta. Elimistön puolustusmekanismeja on hyödynnetty jo ainakin 1800-luvulta asti, jolloin lääkäri William Coley sai hyviä tuloksia syövän hoidossa immuunijärjestelmää stimuloivilla bakteeritoksiineilla (Coleyn toksiinit), joista on kirjoitettu vielä 2000-luvullakin. Eräs muutamia vuosia sitten julkaistu tapausselostus kuvaa, miten pitkälle edennyttähaimasyöpää sairastavan potilaan tila saatiin vakaaksi LDN:n avulla. Useita vuosia ”kuolemantuomion” jälkeen potilas on edelleen työkykyinen ja voi hyvin.[11] LDN:ää tutkitaan myös esimerkiksi munasarjasyövässä[12] ja pään ja kaulan syövässä.[13]

Hoito käytännössä

LDN-hoito soveltuu lähes kaikille potilaille. Sillä ei ole yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, lukuun ottamatta narkoottisia kipulääkkeitä, joiden kanssa sitä ei voi käyttää. Myöskään yhtäaikaista käyttöä immunosuppressanttien kanssa ei suositella. Alkoholia voi käyttää kohtuudella. Hoitoannos on yleensä 4,5 mg, vaikeaa MS-tautia sairastavilla usein 3,0 mg. Pienempiä ja suurempiakin annoksia käytetään, mutta esimerkiksi potilaan painolla ei näytä olevan juurikaan merkitystä. Lääke otetaan usein iltayhdeksän ja aamukolmen välissä, tarkoituksena kohdistaa vaikutus ajankohtaan, jolloin elimistö tuottaa suurimman osan omista endorfiineistaan, eli 02-04 välisenä aikana. Joidenkin lääkäreiden mielestä ajankohdalla ei kuitenkaan ole väliä.

Naltreksonin normaaliannoksella on runsaasti sivuvaikutuksia, sillä se salpaa kehon luontaisen endorfiinitoiminnan lähes kokonaan. Lisäksi suuret annokset voivat olla haitallisia maksalle. LDN:ssä näitä ongelmia ei ole, sillä opioidireseptorit salpautuvat vain lyhyeksi aikaa, eivätkä pienet annokset juuri koskaan aiheuta ongelmia maksan toiminnassa. Hoidon sivuvaikutukset ovat yleensä erittäin vähäisiä. Fibromyalgiassa ja Crohnin taudissa tehdyissä tutkimuksissa naltreksonilla oli vähemmän sivuvaikutuksia kuin lumelääkkeellä. Hoidon alkuvaiheessa saattaa esiintyä muutaman päivän ajan univaikeuksia ja pahoinvointia, harvemmin vatsavaivoja. MS-taudin aiheuttama lihasjäykkyys ja –spasmit voivat väliaikaisesti pahentua.

LDN Suomessa

Suomessa naltreksonia on saatavilla 50 mg tabletteina merkillä ReVia. Tämä päihdevieroitukseen tarkoitettu annostus on liian suuri LDN-hoitoon, mutta Yliopiston apteekit ja monet muut apteekit voivat lääkärin määräyksellä valmistaa LDN:ää muihinkin annoskokoihin. Koska naltreksonin patentti ei enää ole voimassa ja koska LDN:ssä käytetty annostus on niin pieni, on hoidon hinta varsin edullinen, vain noin 20-25 euroa kuussa. Kuka tahansa lääkäri voi kirjoittaa LDN-reseptin. Suomessa LDN:ää on tähän mennessä käyttänyt muutama lääkäri lähinnä MS-taudin ja kroonisen väsymysoireyhtymän (CFS) hoidossa.

Hoidettavat sairaudet

Autoimmuunisairaudet

Syövät

Muut sairaudet

Opioidipeptidejä koskevan tutkimusten perusteella LDN:stä voi olla apua muihinkin sairauksiin, esimerkiksi migreeniin sekämasennukseen ja muihin psykiatrisiin sairauksiin, sekä joihinkin sairauksiin, joita on epäilty autoimmuunisairauksiksi, kuten interstitielli kystiitti. Asia vaatii kuitenkin paljon lisää tutkimusta.

Lähteet

  1. Hsueh CM, Chen SF, Ghanta VK ym. Expression of the conditioned NK cell activity is beta-endorphin dependent. Brain Res. 1995 Apr 24;678(1-2):76-82. PMID 7620901
  2. Hutchinson MR, Zhang Y, Brown K ym. Non-stereoselective reversal of neuropathic pain by naloxone and naltrexone: involvement of toll-like receptor 4 (TLR4). Eur J Neurosci. 2008 Jul;28(1):20-9. PMID 18662331
  3. Agrawal YP. Low dose naltrexone therapy in multiple sclerosis. Med Hypotheses. 2005;64(4):721-4. PMID 15694688
  4. Pall ML. Nitric oxide synthase partial uncoupling as a key switching mechanism for the NO/ONOO- cycle. Med Hypotheses. 2007;69(4):821-5.PMID 17448611
  5. Smith JP, Stock H, Bingaman S ym. Low-dose naltrexone therapy improves active Crohn’s disease. Am J Gastroenterol. 2007 Apr;102(4):820-8.PMID 17222320
  6. Smith JP, Bingaman SI, Ruggiero F ym. Therapy with the opioid antagonist naltrexone promotes mucosal healing in active Crohn’s disease: a randomized placebo-controlled trial. Dig Dis Sci. 2011 Jul;56(7):2088-97. PMID 21380937
  7. Younger J, Mackey S. Fibromyalgia symptoms are reduced by low-dose naltrexone: a pilot study. Pain Med. 2009 May-Jun;10(4):663-72. PMID 19453963
  8. Frech T, Novak K, Revelo MP ym. Low-dose naltrexone for pruritus in systemic sclerosis. Int J Rheumatol. 2011;2011:804296. PMID 21918649
  9. Traore AK, Thiero O, Dao S ym. Single cohort study of the effect of low dose naltrexone on the evolution of immunological, virological and clinical state of HIV+ adults in Mali. J AIDS HIV Res. 2011 Oct;3(10):180-8.
  10. Traore AK, Thiero O, Dao S ym. Impact of low dose naltrexone (LDN) on antiretroviral therapy (ART) treated HIV+ adults in Mali: A single blind randomized clinical trial. J AIDS HIV Res. 2011 Oct;3(10):189-98.
  11. Berkson BM, Rubin DM, Berkson AJ. The long-term survival of a patient with pancreatic cancer with metastases to the liver after treatment with the intravenous alpha-lipoic acid/low-dose naltrexone protocol. Integr Cancer Ther. 2006 Mar;5(1):83-9. PMID 16484716
  12. Donahue RN, McLaughlin PJ, Zagon IS. The opioid growth factor (OGF) and low dose naltrexone (LDN) suppress human ovarian cancer progression in mice. The opioid growth factor (OGF) and low dose naltrexone (LDN) suppress human ovarian cancer progression in mice. Gynecol Oncol. 2011 Aug;122(2):382-8. PMID 21531450
  13. McLaughlin PJ, Stucki JK, Zagon IS. Modulation of the opioid growth factor ([Met(5) ]-enkephalin)-opioid growth factor receptor axis: Novel therapies for squamous cell carcinoma of the head and neck. Head Neck. 2011 May 16. doi: 10.1002/hed.21759. PMID 21584896

Aiheesta muualla

(Lähde)

 

4. Mitokondriot ja CFS

Tämän lähteen mukaan CFS on seurausta mitokondrioiden, solujen energiantuottajien, toimintahäiriöistä. 

Useiden lähteiden mukaan ongelmaa voidaan hoitaa seuraavilla lisäravinteilla:

  • CoQ10 tai ubikinoli/ubikinoni
  • asetyyli-L-karnitiini, joka vie rasvahapot mitokondrioihin (erään lääkärin suositus 500 mg 1-2-3 x päivässä vähitellen nostaen)
  • D-riboosi, joka on ATP-molekyylin raaka-aine
  • magnesium
  • omega 3 -rasvahapot
  • kaikki B-vitamiinit
  • alfalipoeenihappo (ALA)

Lääkäri Sinatra suosittelee CFS:ään:

• Koentsyymi Q10: 300–360 mg

• L-karnitiini: 2000–3000 mg

• D-riboosi: 15 g

• Magnesium: 400–800 mg.

(Lähde.)

 

 5. Suolavesiliuos

Suolaveden nauttiminen voi auttaa cfs:stä kärsiviä. Resepti löytyy tästä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s