Joseph Burrascano borrelioosista

Lymen perinteinen määritelmä kuuluu: Lyme on Borrelia burgdorferi -spirokeetan aiheuttama infektiosairaus. Kliinisesti tämä sairaus on usein paljon laaja-alaisempi, kuin mitä määritelmä antaa ymmärtää, etenkin levinneessä ja kroonisessa muodossaan. Burrascanon mukaan Lyme on sairaus, joka johtuu infektioituneen punkin puremasta. B. burgdorferin lisäksi puremasta voi aiheutua monia lisäinfektioita. Muita tällaiseen tilanteeseen liittyviä mahdollisia ongelmia ovat ainakin immuunijärjestelmän toiminnan häiriöt, opportunistiset infektiot, biologiset toksiinit sekä aineenvaihdunnalliset ja hormonaaliset epätasapainotilat. Burrascano puhuu Lymen borrelioosista (LB) viitatessaan Bb:n aiheuttamaan infektioon, ja Lymestä tai Lymen taudista viitatessaan taudin laajempaan määritelmään.

Lymen taudin kolme diagnostista kriteeriä

1. Sairaus on kestänyt ainakin vuoden (ts. immuunijärjestelmän romahdus on ollut kliinisesti merkittävällä tasolla ainakin vuoden).

2. Potilaalla on jatkuvia, merkittäviä neurologisia ongelmia (kuten enkefaliitti/enkefalopatia, meningiitti jne) tai aktiivisia niveliin liittyviä ongelmia (aktiivinen synoviitti eli niveltulehdus). 

3. Potilaalla on edelleen Bb:n aiheuttama aktiivinen infektio huolimatta aiemmasta antibioottihoidosta (jos sellainen on annettu).

Krooninen Lyme siis eroaa varhaisen vaiheen Lymesta radikaalisti siinä, että siihen liittyy immuunijärjestelmän toiminnan estyminen: Bb sekä estää että tappaa B- ja T-lymfosyyttejä ja vähentää CD57-tappajasolujen määrää. Sen vuoksi Bb voi hyvin ja kukoistaa ja lisäinfektiot pääsevät jylläämään. Taudin varhaisessa vaiheessa, kun immuunijärjestelmä ei ole vielä pahoin vaurioitunut, elimistön on vielä mahdollista taistella punkin kantamia patogeeneja vastaan ja eliminoida ne, mutta kroonisesti sairailla elimistön omat puolustusmekanismit ovat lamaantuneet eikä se enää onnistu. Lisäksi jos elimistössä on olemassa latentteja viruksia, kuten vaikkapa herpesvirus, voivat nekin aktivoitua uudelleen tuoden oman lisänsä taudinkuvaan.

Mitä Lymen testaamiseen tulee, serologiset (vasta-aineita tutkivat) testit voivat tulla vähemmän sensitiivisiksi infektioiden edetessä – juuri siksi, että immuuniresponssit, joille nämä testit perustuvat, heikentyvät. Lisäksi muodostuu immuunikomplekseja, jotka vangitsevat Bb-vasta-aineet, eivätkä serologiset testit tavoita näitä kompleksoituja vasta-aineita. Seronegatiivisista potilaista 36% muuttuu seropositiivisiksi antibioottihoidon ja toipumisen alettua. Vasta-ainetiitterikin voi nousta, ja western blotin siteiden määrä voi lisääntyä.

Kliinisen sairauden vakavuus liittyy suoraan punkin puremassa saatuun spirokeettojen määrään, infektion kestoon sekä mahdollisten lisäinfektioiden esiintymiseen. Hoidon kesto ja intensiteetti riippuu tästä kokonaisuudesta. Sairauden vakavuuteen vaikuttavat myös muut immuunipuolustusta heikentävät tekijät – rankka stressi, immunosuppressiiviset lääkkeet sekä muut sairaudet. Tästä johtuen immunosuppressiiviset lääkitykset [esim. hydrokortison] ovat ehdottomasti vasta-aiheisia Lymen taudin ollessa kyseessä! [Niiden käyttäminen tässä tilanteessa heikentäisi potilaan terveyttä.]

Pyrittäessä palauttamaan Lymen tautiin sairastuneen terveys on hoidon kohdistuttava kaikille taudin osa-alueille!

Valtaosalla kroonista Lymea sairastavista tauti iskee hermostoon. Tästä johtuen usein myös hypotalamus-aivolisäke-akseli vaurioituu. Aivolisäkkeen toiminnan häiriöiden korjaaminen johtaa energisyyden, kestävyyden ja libidon lisääntymiseen sekä jatkuvan hypotension eli matalan verenpaineen korjaantumiseen. Osalla Lyme-potilaista infektioiden hoitaminen johtaa hormonaalisten epätasapainotilojen korjaantumiseen ja siihen, että hormonikorvaushoidoista voidaan luopua.

Lyme-potilailla esiintyy ainakin seuraavia lisäinfektioita: babesia, bartonella, ehrlichia, anaplasma, mykoplasma sekä erilaiset virukset.

Burrascano painottaa, että kaikki punkkiperäisiin infektioihin liittyvät diagnoosit ovat kliinisiä. [Taudinmääritys on tehty oireiden perusteella.]

Pitkään sairastuneilla esiintyy usein myös seuraavia ongelmia, jotka pitäisi huomioida ja hoitaa:

-B12-vitamiinipuutos

-Magnesiumin puutos

-Epätasapainotilat aivolisäkkeen tuottamissa hormoneissa

-Inflammatorisen kaskadin aktivoituminen, jota solujen hormonireseptorien tukkeutuminen merkitsee. Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi insuliiniresistenssi sekä kliininen hypotyroidismi, joka johtuu reseptorien tukkeutumisesta ja jota esiintyy huolimatta normaaleista seerumin hormonitasoista. Jos löytyy hypotyreoosi, sitä hoidetaan yleensä sekä T4- että T3-hormonilla.

-Hermostollisesti välittynyt hypotensio (NMH), jonka oireita ovat mm. sydämentykytykset, huimaus, tärinä, huono lämmön sieto, pyörryttävä olo, sekavuus sekä välttämätön tarve istuutua tai käydä makuulle. Jos NMH on kyseessä, sen hoitaminen lisää  kestävyyttä sekä vähentää väsymystä, sydämentykytystä ja huimauksen tunnetta. NMH todetaan tilt table testing -menetelmällä. Hoitona ongelmaan on veren tilavuuden laajentaminen (natrium, runsas nesteen kulutus, Florinef ja kalium). Tarvittaessa voidaan käyttää myös beetasalpaajia. Pidemmän ajan ratkaisu ongelmaan on sopivien hormonitasojen palauttaminen sekä Lymen hoitaminen.

-Aivojen SPECT-kuvantaminen. SPECT kuvaa rakenteiden sijaan toimintaa. Patologiset muutokset ovat tyypillisiä Lyme-potilailla. Esimerkiksi globaali hypoperfuusio eli riittämätön veren virtaus aivoissa on tavallista. Sitä voidaan hoitaa vasodilaattoreilla eli verisuonia laajentavilla lääkkeillä, jotka voivat tuoda helpotuksen joihinkin kognitiivisiin oireisiin. Hoitoon voi kuulua esimerkiksi asetazolamidia, serotoniiniantagonisteja ja myös Ginkgo bilobaa (pharmaceutical grade [esim. http://www.lifeextensionvitamins.com/gibiceex1.html.])

Lymen borrelioosin diagnosoimisesta: 

Lymen borrelioosi (LB) diagnosoidaan kliinisesti [oireiden perusteella], koska ainakaan tällä hetkellä ei ole olemassa yhtään sellaista testiä, jolla voitaisiin sataprosenttisella varmuudella diagnosoida tai poissulkea tämä tauti. Taudin kliininen kokonaiskuva ratkaisee. Myös muita mahdollisia oireiden aiheuttajia pitää sulkea pois.

Diagnosoidessa huomio kiinnitetään punkkialtistukseen, ihottumiin (myös epätyypillisiin), aiemmin oireettoman yksilön tyypillisiksi kehittyneisiin oireisiin sekä testituloksiin. Toinen hyvin tärkeä tekijä on reaktio hoitoihin – esiintyykö Jarisch Herxheimer -tyyppisiä reaktioita, klassista neljän viikon sykliä oireiden esiintymisessä ja hiipumisessa sekä tilan paranemista hoidon edistyessä.

Erythema migrans (EM) eli punkin puremasta seuraava rengasihottuma on diagnostinen [merkitsee borrelioositartuntaa], mutta se esiintyy alle puolilla punkin puremaksi tulleilla. Jos havaitaan EM, hoito tulee aloittaa välittömästi eikä odotella serologisten testitulosten valmistumista, koska niiden valmistuminen kestää useita viikkoja ja mahdollisuudet infektion täydelliseen hoitamiseen heikkenevät ajan kuluessa.

 

Kroonisen taudin diagnosointi

Kun vasta-aineita muodostuu veressä, se merkitsee ainoastaan altistumista eikä suoraan kerro sitä, ovatko spirokeetat sillä hetkellä läsnä. Ajatus kaksivaiheisesta testaamisesta, jossa käytetään ensin ELISA-testejä, minkä jälkeen tehdään tulosten ollessa positiivisia tulokset vahvistava western blot -testaus, on epälooginen tämän sairauden kohdalla. ELISA ei ole tarpeeksi sensitiivinen toimiakseen seulontatyökaluna, ja monilla Lyme-potilailla ELISA:n tulos on negatiivinen, diagnostisten western blotien esiintyessä.

Muita testivaihtoehtoja ovat mm. PCR ja antigeenien kaappaus (antigen capture), mutta nämäkin ovat melko epäluotettavia. Burrascano ei yleensä suosittele selkäydinpunktiota, koska negatiivinen tulos ei sulje pois Lymea. Vasta-aineita Bb:lle tavataan enimmäkseen Lymen meningiitissä ja niitä löydetään harvoin ei-meningiittisessä keskushermoston infektiossa. Jopa meningiittitapauksissa vasta-aineita tavataan vain alle 13%:lla kroonisista Lyme-potilaista! Selkäydinpunktio on suositeltava vain, jos potilaalla on etiologialtaan epäselviä neurologisia tauti-ilmentymiä ja jos potilaan seerumin vasta-aineet eivät nouse, tai jos oireita on vielä hoidon jälkeenkin. Tarkoituksena on poissulkea muut taudin aiheuttajat sekä etsiä Lymeen sopivia ominaisuuksia selkäydinnesteestä. Tärkeää on etsiä kohonneita proteiini- ja valkosolutasoja, koska niiden läsnäolo indikoi tarvetta aggressiivisemmalle hoidolle. Samoin likvornesteen paine voi Lymessa olla kohonnut.

Burrascano suosittelee koepalan ottamista kaikista selittämättömistä ihovaurioista ja ihottumista ja mahdollisten spirokeettojen etsimistä niistä.

 

CD-57 testi:

Krooniset LB-infektiot ehkäisevät immuunijärjestelmän toimintaa ja voivat vähentää CD-57 tappajasolujen määrää. Cd-57 -solujen määrä on indikaattori, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmiä siitä, kuinka aktiivinen Lyme-infektio on ja kuinka todennäköisesti tauti puhkeaa hoidon lopettamisen jälkeen uudelleen. Tällä hetkellä (v. 2008) näyttää siltä, että vain borrelia laskee CD-57 -solujen määrää. Jos CD-57 on hyvällä tasolla ja ihminen on sairas, on oireiden aiheuttajana todennäköisesti jokin muu kuin Lyme, esim. lisäinfektio.

Hoidon edistyessä CD-57 -arvo ei nouse progressiivisesti, vaan pysyy matalana siihen asti, kunnes infektio on saatu hallintaan, ja pomppaa sitten vasta ylöspäin. Jos se ei ole viitteissä antibioottihoidon päättyessä, relapsi on hyvin todennäköinen. 

Lymen taudin hoidosta:

Punkin pureman jälkeen Bb jakautuu nopeasti, ja edettyään verenkiertoon sitä voidaan löytää keskushermostosta jo 12 tunnin jälkeen. Tämän takia aivan tuoreitakin infektioita tulee hoitaa täydellä annoksella antibiootteja.

Burrascano korostaa: Älä anna koskaan steroideja [esim. hydrokortisonia] tai muita immunosuppressantteja potilaalle, jonka kohdalla on pienikin epäilys siitä, että hän voisi sairastaa Lymen tautia. Muuten voi syntyä vakavia, pysyviä vaurioita, etenkin jos immunosuppressantteja annetaan yhtään pidempiä aikoja. Jos immunosuppressiivinen hoito on aivan välttämätön, niin pätevä antibioottihoito tulisi aloittaa vähintään 48 tuntia ennen immunosuppressantteja.

 

Yhdistelmähoito

Kroonisen Lymen hoito vaatii yleensä usean antibiootin käyttöä. Tähän on neljä syytä:

1. Bb:a voi esiintyä sekä neste- että kudososiossa, eikä mikään Bb:n hoidossa nykyään käytettävä antibiootti ole tehokas niissä molemmissa. Looginen yhdistelmä on esim. azitromysiinin ja penisilliinin yhdistelmä.

2. Bb voi tunkeutua soluihin ja pysytellä niissä ja väistää solun ulkopuolella olevien aineiden vaikutuksia. Tyypilliset kombinaatiot sisältävät solun ulkoisen antibiootin sekä solun sisäisen agentin.

3. Bb esiintyy todennäköisesti kolmessa eri muodossa: spirokeettana, sferoplastina (tai l-muotona) sekä kystisenä muotona. L-muodot ja kystiset muodot eivät omaa soluseinää, ja siten beetalaktaamiantibiootit eivät vaikuta niihin. Sferoplasteihin näyttävät vaikuttavan tetrasykliinit ja kehittyneet erytromysiini-johdannaiset. Ilmeisesti Bb osaa muuntua infektion aikana kaikkiin näihin kolmeen muotoon. Tämän vuoksi voi olla tarpeen kierrättää eri luokkiin kuuluvia antibiootteja ja/tai määrätä erilaisten vaikuttavien aineiden yhdistelmä.

4. Vihamieliseen, ravinneköyhään ympäristöön ja antibioottien pommittamaksi joutuessaan Bb voi muuttua spirokeetasta kystiseen muotoon. Kystinen muoto horrostelee, kunnes olosuhteet muuttuvat sen kasvulle otollisiksi ja Bb voi palata spirokeetaksi. Lymeen tyypillisesti määrätyt antibiootit eivät tapa kystisiä muotoja. On näyttöä siitä, että metronidatsoli ja tinidatsoli tehoavat niihin.

 

Borrelia-neurotoksiinit

On viitteitä siitä, että borreliabakteerit tuottavat neurotoksiineja. Ne voivat aiheuttaa monia enkefalopatian [aivosairauden] oireita sekä tulehdusreaktioita, jotka esiintyvät viruksen kaltaisena oireiluna Lymen myöhäisessä vaiheessa. Ne voivat häiritä myös hormonitoimintaa salpaamalla hormonien reseptoreita. Neurotoksiinien olemassaoloa, laatua ja määriä ei nykymenetelmin voida suoraan todeta, mutta epäsuoremmin asiaa voidaan tutkia tutkimalla sytokiiniaktivaatiota ja hormoniresistenssiä. VCS-testistä (Visual Contrast Sensitivity Test) voi olla apua dokumentoitaessa neurotoksiinien keskushermostovaikutuksia. Testi löytyy Internetistä.

Mitä pidempään ihminen sairastaa Lymea, sen enemmän neurotoksiineja elimistöstä todennäköisesti löytyy. Ne luultavasti varastoituvat rasvakudokseen ja pysyvät siellä pitkään. Tämä saattaa liittyä enterohepaattiseen kiertoon, missä toksiini erittyy sapen kautta suolikanavaan, mutta sitten imeytyykin suolikanavasta takaisin verenkiertoon.

Toksiineja sitovat kolestyramiiniresiini ja Welchol-pillerit. Suolikanavassa olevat neurotoksiinit sitoutuvat resiiniin ja poistuvat elimistöstä. Kolmen viikon sisällä olo yleensä paranee. Nämä lääkkeet voivat sitoa myös monia lääkkeitä ja vitamiinivalmisteita, joten ne tulee ottaa puolta tuntia ennen tai kaksi tuntia jälkeen näiden lääkkeiden ottamisen.

 

Lymen borrelioosin antibioottihoito:

Yleisiä ohjeita ei voida antaa, hoito on aina suunniteltava potilaan yksilöllisen tilanteen mukaan.

TETRASYKLIINIT. Esim. doksisykliini ja minosykliini. Tehokkaita, mutta vain suurina annoksina, ja suuret annokset (300-600mg/vrk doksisykliiniä) ovat usein huonosti siedettyjä. Korkeat, hetkittäiset lääkeainepitoisuudet veressä ja kudoksissa ovat tehokkaampia kuin jatkuvasti tasainen, matalampi lääkeainepitoisuus. Suonensisäinen lääkitys (400mg/vrk) on aina tehokkaampaa kuin tablettimuotoisena otettu lääke.

PENISILLIINIT. Tavoitteena mahdollisimman tasainen lääkeainepitoisuus veressä ja kudoksissa, koska penisilliinit tappavat bakteereita hitaasti. Toimivia yhdistelmiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat amoksisilliini + probenesidi sekä amoksisilliini + klavulanaatti. Myös bentsatiini penisilliini -injektio on hyvä vaihtoehto,

KEFALOSPORIINIT. Nimenomaan kolmannen sukupolven, ei vanhemmat, kefalosporiinit ovat tehokkaita. Hyvä vaihtoehto, jos tetrasykliinit ja penisilliinit eivät auta. Tavoitteena korkeat, jatkuvat lääkeainepitoisuudet veressä ja kudoksissa. Kefalosporiineilla voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, mm, suolisto-ongelmat ja sappirakon tulehdukset, mutta haittavaikutuksia voidaan vähentää antamalla lääkettä ns. pulssihoitona.

ERYTROMYSIINIT. Esim. azitromysiini ja klaritromysiini. Eivät ole tehokkaita ainoana hoitona. Yhdistettynä esim. hydroklorokiiniin tai amantadiiniin azitromysiini voi toimia tehokkaammin. Suonensisäisesti annosteltuna azitromysiini on tehokasta, mutta myös herxit ovat silloin voimakkaita. Telitromysiini on tämän lääkeryhmän lääkkeistä tehokkain. Se toimii monoterapiana eikä sillä ole vakavia suolistovaikutuksia. Muita sivuvaikutuksia sekä yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, jotka tulee ottaa huomioon lääkityksen suunnittelussa, kuitenkin on.

METRONIDATSOLI (Flagyl). Tehoaa, toisin kuin muut lääkkeet, Bb:n kystisiin muotoihin. Trendinä on nyt hoitaa kroonista, hankalasti hoidettavaa Lymea metronidatsolin sekä yhden tai kahden muun antibiootin yhdistelmällä, sillä ajatuksella, että lääkitys tehoaa kaikkiin Bb:n muotoihin. Tetrasykliinit saattavat estää Flagylin vaikutuksia, joten sitä ei kannata ottaa yhdistelmään mukaan. Joidenkin lääkäreiden mielestä tinidatsoli on yhtä tehokas, mutta vähemmän sivuvaikutuksia omaava vaihtoehto Flagylille, mutta näyttö väitteelle puuttuu vielä. Flagylin sivuvaikutuksia ovat mm. hiivan liikakasvu, hermoston ärsyyntyminen ja vahvat herxit. Alkoholin kanssa nautittuna sillä on antabusvaikutus, joten alkoholia ei saa käyttää yhtään Flagyl-kuurin aikana.

RIFAMPISIINI. Voi olla tehokas bartonellan, ehrlichian, mykoplasman ja borrelian hoidossa. Vaatii jatkuvaa veri- ja maksa-arvojen monitorointia.

BENTSATIINI-PENISILLIINI. Toimii injektiona tai suonensisäisesti otettuna. Hyvä, turvallinen ja edullinen lääke.

KEFTRIAKSONIHOITO. Vaihtoehtona silloin, kun muu ei auta ja infektio jyllää muista hoidoista huolimatta. Korkeilla annoksilla, pulssihoitona.

 

Hoidon kulku

Varhaisen Lymen hoito kestää yleensä 4-6 viikkoa ja myöhäisvaiheen Lyme vaatii vähintään 4-6 kuukauden jatkuvan hoidon. Jotkut joutuvat jäämään jatkuvalle ylläpitohoidolle voidakseen hyvin.

2-3 päivää sopivan antibioottihoidon aloittamisen jälkeen oireet usein roihahtavat (Jarisch Herxheimer -tyyppinen reaktio). 

Oireet leimahtavat sykleissä neljän viikon välein. Tämän ajatellaan heijastavan organismin solusykliä, kasvuvaiheen tapahtuessa kerran kuussa. Antibiootit tappavat bakteereja vain niiden ollessa kasvuvaiheessa, joten hoidon tulee kattaa vähintään yksi kasvusykli. Täten minimihoitoaika on neljä viikkoa. Jos antibiootit toimivat, oireiden vakavuus ja kesto vähentyvät ajan myötä. Jos oireita tulee neljän viikon välein, on syytä jatkaa antibiootteja. Oireiden loputtua antibiootit voidaan lopettaa.

Huonoin olo tulee yleensä hoidon neljännellä viikolla. Mitä vahvemmat oireet, sen suurempi bakteerilasti elimistössä on ja sitä sairaampi potilas on. Etenkin suonensisäisissä antibioottihoidossa reaktiot voivat olla hyvin vahvoja ja niihin voi liittyä valkosoluarvojen madaltumista ja maksa-arvojen nousua. Tällöin on vähennettävä hetkeksi lääkeannosta tai tauotettava hoito ja jatkettava sitten pienemmällä annoksella. Jos hoito joudutaan toistuvasti keskeyttämään, on mietittävä myös lisäinfektioiden ja muiden diagnoosien mahdollisuutta.

Seuraavat seikat ennustavat hoidon epäonnistumista riippumatta siitä, mitä hoitoprotokollaa noudatetaan: hoitosuunnitelman noudattamattomuus, alkoholinkäyttö ja univaje. Päiväunia pitää nukkua!

On tärkeää pitää päivittäistä oirepäiväkirjaa, jotta saadaan dokumentoitua neljän viikon sykli, arvioitua hoidon tehokkuus ja määriteltyä hoidon loppumiskohta. 

Ohje kroonista Lymen tautia sairastavan potilaan hoidolle

– potilaalle, joka on sairastanut yli vuoden tai jota on hoidettu aiemmin steroideilla tai jolla on muuten heikentynyt immuniteetti:

1) Aikuiset ja raskaana olevat naiset: iv-hoito [suonensisäinen antibiootti], joka kestää vähintään 14 viikkoa, sen jälkeen vaihto oraaliseen lääkitykseen, jos se tehoaa. Yhdistelmähoito vähintään kahdella erilaisella antibiootilla tarvitaan yleensä aina.

2) Lapset: iv-hoito, joka kestää vähintään 6 viikkoa, sen jälkeen vaihto suun kautta otettaviin antibiootteihin. Yhdistelmähoito vaaditaan yleensä.

Jotta hoito olisi tehokasta, on antibioottien lisäksi huomioitava muutkin hoidon osa-alueet: kuntoutus- ja harjoitteluohjelma, ravintolisät, riittävä lepo, matalahiilihydraattinen, runsaskuituinen ruokavalio,  ruoka-aineyliherkkyyksien huomiointi, stressin välttäminen sekä kofeiinista ja alkoholista pidättäytyminen. Eikä immunosuppressantteja [esimerkiksi hydrokortisonia] tule missään nimessä, missään muodossa käyttää!

Jos olo ei parane, vaikka hoitosuunnitelmaan noudatetaan, täytyy selitystä oireille etsiä myös muualta – esimerkiksi aivolisäkkeen mahdollisista toimintahäiriöistä. Jatkuva väsymys, rajallinen kestävyys, hypotensio ja libidon heikkeneminen viittaavat aivolisäkkeen ongelmien suuntaan. Myös liian suuret raskasmetallipitoisuudet elimistössä voivat olla oireiden takana. Sitä kannattaa epäillä, jos potilaalla on heikko immuniteetti ja jatkuvia neuropatian merkkejä ja oireita.

Milloin kannattaa aloittaa suonensisäinen antibiootti

-Sairauden kesto yli vuosi.

-Aiempi immunosuppressiivinen hoito Bb-infektion aikana.

-Merkittävät neurologiset oireet.

-Aktiivinen, levinnyt synoviitti [nivelten tulehdusmuutokset].

-Kohonnut proteiinipitoisuus tai solujen määrä likvornesteessä.

 

Lymen taudin lisäinfektiot

 

PIROPLASMOOSI (babesioosi)

Nykytiedon valossa on todennäköistä, että punkit kantavat babesian lisäksi monia muitakin piroplasmeja, eikä olemassa ole testejä, jolla taudin aiheuttajan laji saataisiin määriteltyä. Siksi diagnoosi on aina kliininen. Tyypilliset Lymen hoidot eivät tepsi piroplasmoosiin, joten jos potilas on sairas hoidoista huolimatta, on syytä epäillä piroplasmoosia.

On arvioitu, että jopa 66%:lla Lymea sairastavista on serologisia merkkejä babesiasta.

Tyypillisiä oireita: korkea kuume ja vilunväristykset, yöhikoilut, ”air hunger” [hengästyminen], satunnainen yskä, itsepintainen migreenityyppinen päänsärky, tunne tasapainon heittämisestä ilman varsinaista pyörrytystä, enkefalopatia [aivosairaus] ja uupumus.

Hoito: atovakoni (Mepron, Malarone) yhdistettynä erytromysiini-tyyppiseen lääkitykseen (azitromysiini, klaritromysiini, telitromysiini). Atovakoni on hinnakas lääke ja monenlaista seurantaa tarvitaan hoidon aikana.

 

BARTONELLAN TYYPPISET ORGANISMIT

Indikaattoreita: hankalat keskushermoston oireet, keskushermoston ärtyneisyys: hermostuneisuus, ahdistus, unettomuus, jopa kouristukset. kognitiiviset ongelmat, hämmentyneisyys. Gastriitti, alavatsakivut, kipeät jalkapohjat (etenkin aamuisin), aristavat ihonalaiset kyhmyt raajoissa, punaiset ihottumat. Imusolmukkeet voivat olla suurentuneet ja kurkku voi olla kipeä.

Verikokeet bartonellan diagnosoimiseksi ovat epäsensitiivisiä. Diagnoosi on kliininen. Kognitiivisten ongelmien jatkuminen potilailla, joilta on hoidettu Lymea, voi olla merkki bartonellatyyppisestä infektiosta.

Lääkitys: levofloksasiini. Huom. jotkut antibioottikombinaatiot haittaavat levofloksasiinin toimintaa. Erytromysiini-tyyppisiä lääkkeitä ei tule käyttää. Kefalosporiinit, penisilliinit ja tetrasykliinit ovat ok. Vaihtoehtoja levofloksasiinille: rifampiini, gentamisiini ja ehkä myös streptomysiini. Atovakoni voi viedä levofloksasiinilta tehoa, joten mahdollinen babesia kannattaa hoitaa vasta bartonellan jälkeen.

 

EHRLICHIA (JA ANAPLASMA)

Doksisykliini, jota yleensä määrätään alkuun tuoreisiin infektioihin, puree myös ehrlichiaan. Valkosolujen vähyys on yksi indikaattori. Verihiutaleiden vähyys, kohonneet maksaentsyymit (lähinnä tuoreissa infektioissa). Päänsäryt, lihassäryt ja jatkuva fatiikki.

Testaaminen on ongelmallista, kuten se on babesioosinkin kohdalla.

Doksisykliini on ensisijainen hoito, tarvittaessa rifampiiniin yhdistettynä.

Huomioitava myös DNA-VIRUSTEN (herpes, Ebstein-Barr, sytomegalovirus) mahdollisuus.

Oireet: itsepintainen fatiikki, joka pahenee kuntoillessa.

Kipeä kurkku, imusolmukesairaus ja muut virustyyppiset oireilut.

Mahdollisesti kohonneet maksaentsyymit ja matalat valkosolumäärät.

Autonominen dysfunktio.

 

Sääntöjä, joita Lyme-potilaan tulee ehdottomasti noudattaa

1. Ei tule kerätä univelkaa eikä väsyttää itseään liiaksi.

2. Ei tule nauttia kofeiinia tai muita stimulantteja, jotka voivat vaikuttaa unen syvyyteen tai kestoon tai estää päiväunet.

3. Ei ollenkaan alkoholia!

4. Ei tupakointia.

5. On harrastettava liikuntaa niin pian kuin mahdollista.

6. Ruokavalion tulee sisältää runsaasti hyvälaatuista proteiinia sekä olla runsaskuituinen ja sisältää vain vähän rasvoja ja hiilihydraatteja – nopeat hiilihydraatit on kielletty. Sen sijaan suositaan matalan glykeemisen indeksin sisältäviä hiilihydraatteja.

7. Eräitä keskeisiä ravintolisiä on käytettävä.

8. Ohjeita tulee noudattaa!

 

Vaaditut lisäravinteet edenneen Lymen taudin hoidossa

Jotkut kroonisissa sairauksissa kuten Lymessa ja CFS:ssa esiintyvistä myöhäisvaiheen oireista liittyvät solujen vahingoittumiseen sekä tiettyjen keskeisten ravintoaineiden puutoksiin.

Päivittäinen lisäravinneohjelma (tärkeysjärjestyksessä):

 1. Probiootit (välttämättömiä oltaessa antibiooteilla).

2. Multivitamiini.

3. CO-Q10. (Paitsi, jos lääkityksenä on atovakiini.)  Parantaa kestävyyttä, sydämen toimintaa, ikenien kuntoa sekä vastustuskykyä infektioille. Suositeltava annos: 300-400 mg per vrk.

4. Alfalipoiinihappo. Helpottaa CO-Q10:n pääsyä mitokondrioihin. 300 mg 2 kertaa päivässä.

5. B-vitamiini. Helpottaa neurologisia oireita. Yksi 50 mg:n b-complex päivässä.

6. Magnesium.

7. EFA [olennaiset rasvahapot]. Auttavat väsymykseen, kipuihin, heikkouteen, heikotukseen, pyörrytykseen, muistiogelmiin, keskittymisongelmiin ja masennukseen.

8. NT-faktori. Korjaa niitä mitokondriovahinkoja, joiden ajatellaan liittyvän kroonisiin sairauksiin ja niissä ilmeneviin neurologisiin ongelmiin ja väsymykseen. Burrascano näkee nt-faktorin kaikkein potentiaalisimpana yksittäisenä energisyyden lisääjänä.

 

Vapaaehtoiset lisäravinteet

joista voi olla apua tietyissä tilanteissa:

Neurologisiin oireisiin (päämäärä on kolminainen: täyttää metaboliset tarpeet, täydentää se mikä on ehtynyt sekä suojella neuroneita ja niitä tukevia soluja):

-Asetyyli-L-karnitiini. Otetaan yhdessä SAM-e:n kanssa. Yhdistelmä kohentaa lyhytkestoista muistia, mielialaa ja kognitiivisia toimintoja.

-Metyylikobalamiini (B12).

-Vihreä tee. Kofeiiniton, väh. 4 kuppia päivässä. Antioksidantteja.

-Cordymax. Cordyceps lisää kestävyyttä, auttaa väsymykseen sejä kohentaa keuhkojen ja antioksidanttien toimintaa. Tämä ja vihreä tee ovat keskeisiä ainesosia, jos sairastaa neurodegeneratiivista sairautta.

– Citicoline.

 

Immuunijärjestelmän tueksi

 -Reishi

-Transfer factors

 

Nivelongelmiin

-Glukosamiini

-C-vitamiini

-Flex cream

 

Muita vapaaehtoisia lisäravinteita:

-D-vitamiini

-Kreatiini

-Maarianohdake

 

Fyysinen harjoittelu:

Potilas EI palaudu entiselleen antibiooteista huolimatta ilman liikuntaa. Sopiva liikuntaohjelma voi helpottaa oireita ja oireettomana pysymistä jopa antibiootteja tehokkaammin. 

Varma syy sille, miksi treenaamisesta on Lymen taudin hoidossa apua, on vielä löytymättä, mutta teorioita on esitetty. Tiedetään, että Bb kuolee altistuessaan suuremmille happipitoisuuksille. Kuntoilun hyöty voi johtua siitä, jos se lisää kudosten happipitoisuutta ja läpivirtausta. Bb on myöskin hyvin herkkä lämmölle ja treenaaminen nostaa ruumiin lämpötilaa. Liikunnassa Bb heikkenee, ja näin antibiootit ja potilaan oma elimistö toimivat tehokkaammin.

Hyvin suunniteltu liikuntaohjelma myöskin kohentaa T-solujen toimintaa. Niiden toiminta lamaantuu 12-24 tuntia harjoituksesta, mutta kohenee sen jälkeen. Aerobinen liikunta on kiellettyä. Ajatuksena on treenata niin, että jokaisen harjoituksen jälkeen on vähintään yksi lepopäivä, jolloin levätään ja nukutaan runsaasti. Harjoittelu voi samalla tasapainottaa myös HPA-akselin toimintaa. Tunnin treeni on suositus. Esimerkiksi kevyillä painoilla tapahtuva, paljon toistoja sisältävä kuntosalitreeni venyttelyineen on hyvä vaihtoehto.

 

Hiivan liikakasvun hallinta

Liittyy moniin kroonisiin sairauksiin, myös Lymeen, sekä myös antibioottihoitoihin. Hiivan liikakasvun esto: hyvä suuhygienia, elimistön hyvän bakteerikannan ylläpito, vähähiilihydraattinen ruokavalio.

Lähde. (Kiitokset suomentajalle/tiivistäjälle!)

Burrascano 1Burrascano 2Burrascano 3

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s